Kentän kulmissa oli taas pieniä vihreitä miehiä. Niitä, jotka vain hevonen voi nähdä ja kuulla.

Otsikossa se jo tulikin.. :D Eli tuulisen päivän kunniaksi Dee sitten näki näitä pikku-ukkoja kentän kulmissa ja kulki koko ajan pää taivaissa valmiina syöksähtämään karkuun... Pitkät sivut meni aina ihan ok, mutta muuten sitä sitten pörhisteltiinkin ja oltiin niin räjähdysalttiita että! Mitään kummempia ei tehty, taivuttelua ympyrällä sisälle ja ulos, temponvaihteluita ja pysähdyksiä. Vähän oli hankalaa, kun tuo nuorukaisen keskittymiskyky ei mitään huippuluokkaa tänään ollut.

Jospa sitten huomenna pääsis ihan kunnolla ratsastamaan...